Miehet syrjäytyvät - kiinnostaako ketään?
Joka viides alle 25-vuotias mies on koulutuksen ja työelämän ulkopuolella. Miehet ovat yliedustettuina itsemurha- ja maksuhäiriötilastoissa, eikä tulevaisuus näytä kovin valoisalta. Miesten syrjäytymisen on todettu vaikuttavan myös syntyvyyteen - mitä useampi mies syrjäytyy, sitä vähemmän meitä suomalaisia syntyy. Kun mies kerran joutuu yhteiskunnan ulkopuolelle, takaisin muiden pariin on enää vaikea löytää.
Mielenterveyteen ja talouteen liittyvät ongelmat, erilaiset riippuvuudet ja työttömyys näkyvät nuorten miesten arjessa. Epävakaa lapsuus, huono koulumenestys ja ongelmat elämänhallinnassa seuraavat toinen toistaan ja lopulta mies päätyy vain numeroksi tilastoihin.
Mielenterveyteen ja talouteen liittyvät ongelmat, erilaiset riippuvuudet ja työttömyys näkyvät nuorten miesten arjessa. Epävakaa lapsuus, huono koulumenestys ja ongelmat elämänhallinnassa seuraavat toinen toistaan ja lopulta mies päätyy vain numeroksi tilastoihin.
Suomalainen mies syrjäytyy hiljaa ja huomaamatta, eikä ketään tunnu kiinnostavan.
Mitä useampi poika pärjää koulussa, sitä todennäköisemmin he hakevat sekä pääsevät jatko-opiskelemaan. Siksi poikien tukeminen jo peruskoulussa on äärimmäisen tärkeää. Meidän tulisi tarkastella koulutusjärjestelmäämme uusiksi - mitä enemmän painotamme kaikessa kirjallista lahjakkuutta, jatko-opiskeluista karsiutuvat pois älykkäät pojat, joiden lahjakkuus näkyy muissa asioissa, kuin kirjoittamisessa.
Liikunta- ja vapaa-ajan harrastusten tukeminen on myös yksi keino pitää pojat mukana. Harrastusmahdollisuuksien luominen, kannustus joukkuepelaamiseen ja harrastamisen edullisuus ja helppous antavat pojille eväitä hyvään fyysiseen ja henkiseen jaksamiseen. Mielenterveyspalveluita pitää olla saatavilla entistä enemmän ja niitä pitää tarjota aktiivisesti. Sen lisäksi, että mielenterveyspalveluilla hoidetaan henkistä puolta, tulee palveluita keskittää ennaltaehkäisyyn.
Syrjäytynyt mies luo turvallisuusriskin - yhteiskunnalle ja miehelle itselleen.
Liikunta- ja vapaa-ajan harrastusten tukeminen on myös yksi keino pitää pojat mukana. Harrastusmahdollisuuksien luominen, kannustus joukkuepelaamiseen ja harrastamisen edullisuus ja helppous antavat pojille eväitä hyvään fyysiseen ja henkiseen jaksamiseen. Mielenterveyspalveluita pitää olla saatavilla entistä enemmän ja niitä pitää tarjota aktiivisesti. Sen lisäksi, että mielenterveyspalveluilla hoidetaan henkistä puolta, tulee palveluita keskittää ennaltaehkäisyyn.
Syrjäytynyt mies luo turvallisuusriskin - yhteiskunnalle ja miehelle itselleen.
Turvallinen kaupunki
Turvallisuudentunne on monen asian summa. Omat kokemukset, epävarmuus ja luottamus ympäröivään yhteiskuntaan vaikuttavat siihen, kuinka turvalliseksi koemme olomme.
Olen saanut elää hyvän sekä turvallisen lapsuuden ja nuoruuden Itä-Helsingissä sen maineesta huolimatta. Sosiaaliset ongelmat kuitenkin keskittyvät entistä enemmän tietyille alueille ja se on nähtävissä myös katukuvassa. Mitä enemmän ihmisiä putoaa pois yhteiskunnan kelkasta, sitä enemmän yleinen turvattomuus lisääntyy.
Vaikka poliisille ilmoitettujen väkivaltarikoksien määrää tilastoidaan, niiden ulkopuolelle jää paljon. Esimerkiksi päihde- ja mielenterveysongelmista kärsivät väkivallan uhrit ovat yksi heikommassa asemassa oleva ryhmä. Lisäksi parisuhteessa tapahtuvaan henkiseen ja fyysiseen väkivaltaan päästään harvoin puuttumaan tarpeeksi ajoissa.
Turvallisuuteen liittyy myös vahvasti se, kuinka hoidamme maamme turvapaikkapolitiikkaa. Tuhansien, ilman henkilöllisyystodistusta olevien, täysin erilaisista kulttuureista tulevien miesten käveleminen rajan yli Suomeen on turvallisuusuhka. Kulttuurieroissa korostuu vahvasti varsinkin se, miten naisen asema nähdään yhteiskunnassa. Ulkomaalaisten tekijöiden suuri määrä seksuaalirikoksissa on asia, jota ei voi sivuuttaa puhumalla yksittäistapauksista.
Turvallisuuteen voimme vaikuttaa koulutuksella ja laadukkalla mielenterveystyöllä - mitä useampi ihminen pysyy kiinni yhteiskunnassa, sitä harvempi ihminen päätyy rikolliselle tielle. Mielenterveyspalvelut tulee saada paremmin ihmisten saataville ja palveluiden pariin pitää päästä entistä helpommin. Eri viranomaisten vuoropuhelu keskenään tulee mahdollistaa entistä paremmin - tämä on olennaista, kun ihminen on esimerkiksi mielenterveyspalveluiden ja lastensuojelun asiakas sekä joutunut tekemisiin poliisin kanssa.
Poliisien resurssit pitää turvata riittävällä rahoituksella, jotta meillä on jatkossakin tarpeeksi ihmisiä valvomassa järjestystä ja torjumassa rikollisuutta. Itsenäisen valtion tulee myös pitää huolta omasta rajavalvonnasta - meillä on velvollisuus tietää, keitä maahamme pyrkii ja keitä maassamme oleskelee.
Olen saanut elää hyvän sekä turvallisen lapsuuden ja nuoruuden Itä-Helsingissä sen maineesta huolimatta. Sosiaaliset ongelmat kuitenkin keskittyvät entistä enemmän tietyille alueille ja se on nähtävissä myös katukuvassa. Mitä enemmän ihmisiä putoaa pois yhteiskunnan kelkasta, sitä enemmän yleinen turvattomuus lisääntyy.
Vaikka poliisille ilmoitettujen väkivaltarikoksien määrää tilastoidaan, niiden ulkopuolelle jää paljon. Esimerkiksi päihde- ja mielenterveysongelmista kärsivät väkivallan uhrit ovat yksi heikommassa asemassa oleva ryhmä. Lisäksi parisuhteessa tapahtuvaan henkiseen ja fyysiseen väkivaltaan päästään harvoin puuttumaan tarpeeksi ajoissa.
Turvallisuuteen liittyy myös vahvasti se, kuinka hoidamme maamme turvapaikkapolitiikkaa. Tuhansien, ilman henkilöllisyystodistusta olevien, täysin erilaisista kulttuureista tulevien miesten käveleminen rajan yli Suomeen on turvallisuusuhka. Kulttuurieroissa korostuu vahvasti varsinkin se, miten naisen asema nähdään yhteiskunnassa. Ulkomaalaisten tekijöiden suuri määrä seksuaalirikoksissa on asia, jota ei voi sivuuttaa puhumalla yksittäistapauksista.
Turvallisuuteen voimme vaikuttaa koulutuksella ja laadukkalla mielenterveystyöllä - mitä useampi ihminen pysyy kiinni yhteiskunnassa, sitä harvempi ihminen päätyy rikolliselle tielle. Mielenterveyspalvelut tulee saada paremmin ihmisten saataville ja palveluiden pariin pitää päästä entistä helpommin. Eri viranomaisten vuoropuhelu keskenään tulee mahdollistaa entistä paremmin - tämä on olennaista, kun ihminen on esimerkiksi mielenterveyspalveluiden ja lastensuojelun asiakas sekä joutunut tekemisiin poliisin kanssa.
Poliisien resurssit pitää turvata riittävällä rahoituksella, jotta meillä on jatkossakin tarpeeksi ihmisiä valvomassa järjestystä ja torjumassa rikollisuutta. Itsenäisen valtion tulee myös pitää huolta omasta rajavalvonnasta - meillä on velvollisuus tietää, keitä maahamme pyrkii ja keitä maassamme oleskelee.
Rakastu rohkeasti
Meitä suomalaisia syntyy vuosi vuodelta vähemmän. Huoli tulevaisuuden työvoiman riittävyydestä ja eläkkeiden maksajista puhuttaa. Sen sijaan, että puhuisimme synnytystalkoista, meidän pitäisi mielestäni palata takaisin perusasioiden äärelle. Syntyvyyskeskustelusta nimittäin jää tärkeä osa keskustelematta - mitä tapahtuu ennen lastenhankintaa?
Kun ihmiset rakastuvat ja pariutuvat, luonnollisena lopputulemana yleensä syntyy lapsia. Parisuhteiden ulkopuolelle jää kuitenkin iso joukko ihmisiä, moni tahtomattaan. Tilastollisesti parisuhteen ulkopuolelle jää useimmiten korkeasti koulutettu nainen ja kouluttautumaton mies - eivätkä nämä ihmisryhmät kohtaa keskenään tosielämässä.
Rakkaus on ihana asia - ainakin silloin, kun tunne on molemminpuolinen. Nykyajan deittailumaailmassa on kuitenkin vaikea erottua edukseen, varsinkin kun treffipalstojen ja Tinderin kautta arviointi perustuu lähes poikkeuksetta ihmisen ulkoiseen olemukseen. Lisäksi parisuhteet tunnutaan nykyään nähtävän ennemminkin rasitteena, kuin mahdollisuutena.
Mitäpä, jos alkaisimme puhumaan parisuhteiden hyvistä puolista nimenomaan rakkauden näkökulmasta? Olisiko aika siirtää ihmisten kanssakäyminen netistä takaisin todelliseen maailmaan? Kohdata toisemme, pyytää rohkeasti kiinnostavaa ihmistä treffeille ja puhua tunteista? Rakastunut ihminen on onnellinen ja sitä onnea haluan nähdä lisää tässä yhteiskunnassa.
Kun ihmiset rakastuvat ja pariutuvat, luonnollisena lopputulemana yleensä syntyy lapsia. Parisuhteiden ulkopuolelle jää kuitenkin iso joukko ihmisiä, moni tahtomattaan. Tilastollisesti parisuhteen ulkopuolelle jää useimmiten korkeasti koulutettu nainen ja kouluttautumaton mies - eivätkä nämä ihmisryhmät kohtaa keskenään tosielämässä.
Rakkaus on ihana asia - ainakin silloin, kun tunne on molemminpuolinen. Nykyajan deittailumaailmassa on kuitenkin vaikea erottua edukseen, varsinkin kun treffipalstojen ja Tinderin kautta arviointi perustuu lähes poikkeuksetta ihmisen ulkoiseen olemukseen. Lisäksi parisuhteet tunnutaan nykyään nähtävän ennemminkin rasitteena, kuin mahdollisuutena.
Mitäpä, jos alkaisimme puhumaan parisuhteiden hyvistä puolista nimenomaan rakkauden näkökulmasta? Olisiko aika siirtää ihmisten kanssakäyminen netistä takaisin todelliseen maailmaan? Kohdata toisemme, pyytää rohkeasti kiinnostavaa ihmistä treffeille ja puhua tunteista? Rakastunut ihminen on onnellinen ja sitä onnea haluan nähdä lisää tässä yhteiskunnassa.